Lasten käyttäytyminen

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, minulla on ollut onni saada aupairperheekseni perhe, jonka äiti on itse työskennellyt aupairina. Uskon sen auttaneen häntä ymmärtämään paremmin suhdettani perheeseen - en ole täällä töissä, vaan tehtäväni ovat "askareita" ja tehdessäni jotain ylimääräistä se korvataan (esim pesin talon ikkunat ennen asuntoesittelyä ja sain siitä 500kruunua palkkaa). Se varmasti on myös vaikuttanut siihen, että kun olen pyytänyt jotain päivää vapaaksi, olen sen saanut (erittäin harvoin olen pyytänyt) ja että omaa rauhaani kunnioitetaan (perheen vaatehuone sijaitsee huoneessani ja aina he pyytävät luvan tulla sieltä jotain ulkovaatteita hakemaan - jopa silloin kun en ole kotona). Ennen kaikkea se, että mamma on työskennellyt aupairina auttaa vanhempia ymmärtämään lasten käyttäytymistä.

Nimittäin se on kuin yö ja päivä.

Aupairin tulisi aina voida keskustella lasten käyttäytymisestä vanhempien kanssa. Familjeni lapsista nuorimmilla on menossa uhmaikä, joten aina joku on kitisemässä ja itkemässä. On melkein vakio, että heti vanhempien tullessa kotiin kiltin lapsen käytös muuttuu kiukuttelevaksi oikkuiluksi, jossa maataan pitkin lattioita itkemässä. Tähän tottuminen oli aluksi minullekin rankkaa, mutta näin se vain on. Lapset eivät kehtaa kiukutella minulle, koska olen heti alusta saakka osoittanut, että minun kanssani itkemällä ei saa muuta, kuin punaisen naaman ja väsyneet keuhkot, mutta hyvin käyttäytyessä huomiota ja kehuja tulee roppakaupalla. Kitisemisen rauhoittelussa minulta menisi ikä ja terveys - jos joku haluaa kiukutella, annan kiukutella, mutta sanon, että menee sitten toiseen huoneeseen häiritsemästä hyvinkäyttäytyviä sisaruksiaan. Vanhemmat ovat kuitenkin turvallisia - lapset tietävät, että vaikka he mitä tekisivät lopulta vanhemmat ovat kilttejä ja antamassa suukkoja ja halauksia ennen nukkumaanmenoa. Valitettavasti vanhempien aikana klo 18-20 välillä lapset ovat myös pitkän päivän jälkeen niin väsyneitä, että hyvin käyttäytyminen tuntuu olevan melkoisen mahdotonta. Eikä ihmekään, kyllä minuakin väsyttäisi, jos herättäisin vanhempani viiden aikaan aamulla ja riehuisin koko päivän päiväkodissa.

On tärkeää, että vanhemmat tiedostavat tämän eron lasten käyttäytymisessä. Kaikkien lapsien kohdalla näin ei toki käy, mutta käsittääkseni ilmiö on varsin yleinen. On todella kurjaa joutua tilanteeseen, jossa vanhemmat ihmettelevät ovella vastaantullutta lasta, joka huutaa naama punaisena huomiota. Siinä joutuu usein sanomaan, että ei, en tehnyt mitään pahaa lapsellenne, eikä tähän saakka ole ollenkaan itketty, mutta että väsymys ja ikävä (sekä turvallinen ihminen jolle kiukutella) alkavat ottamaan otteluvoiton pikkuisesta.

En myöskään tiedä, onko itkumaratoni jokaisessa lapsiperheessä jokailtainen juttu, mutta suosittelen aupairille säännöllistä pääntuuletusta lasten nukkumaanmeno aikaan. Joka ilta kiukuttelun kuunteleminen on sivullisellekin varsin uuvuttavaa ja oma jaksamiseni lasten kanssa on aina huomattavasti parempi, kun olen vapaa-aikana oikeasti saanut levätä ja tuulettaa mieltäni - ilman kuulokkeiden läpi tunkevaa itkemistä.

Familjeni lapsethan ovat oikeasti mukavia tapauksia, mutta yhtään väsyneinä tai väärällä jalalla nousseina niiden kanssa saa kyllä venyttää itkunsietokykynsä äärirajoille. Onneksi isompien lasten käyttäytymistä on saanut vähän muutettua niillä jo aiemmin mainituilla hyvän käytöksen ja ruokailun tarratauluilla - molempien isompien lasten kanssa ollaan kähyty jo palkintohuvituksissakin. Tytön kanssa menimme uimahalliin uimaan ja pojan kanssa piknikille merenrannalle. Palkintojen tärkeä pointti on se, että se on jotain kivaa yhdessä tekemistä minun kanssani - ei mitään sellaista, josta lapset voisivat jälkikäteen pistää riitaa pystyyn.

Melko pitkämielinen ihminen täytyy lasten kanssa olla. Sitä helpottaa kuitenkin se, jos vanhemmat tietävät, että lasten huono käytös ei välttämättä ole aupairin syy.

Tukholmassa on paistanut aurinko

Uppsalan tuomiokirkko

Ja taas on tapahtunut paljon siitä, kun edellisen kerran kirjoitin... Olen käynyt Suomessa pääsykokeissa, istunut viikonloppuiltaisin Tukholman pubeissa, viettänyt Valborgin/Vappenin/Vapun Uppsalassa, tanssinut swing-tansseja Kulturhusetissa, aloittanut viikottaisen harrastuksen ja helvettikin ehti sulamaan Norjan piestessä Lordin tekemän Euroviisu-ennätyksen. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että erinomainen kuukausi.

Arkipäivisin minulla on vapaa-aikaa, mutta koska en ole löytänyt Täbystä mitään tarpeeksi houkuttelevaa tekemistä, vietän vapaa-aikani pääasiassa lukien kirjoja, katsellen tv-sarjoja, nukkuen ja selaillen internetiä. Toisaalta on tosi hyvä, että otan päivät rauhallisesti (sillä minulla on isoja päätöksiä tehtävänäni - en vieläkään ole varma, missä haluaisin olla ensi syksynä opiskelemassa), mutta toisaalta tällainen oleminen tekee sielun veltoksi ja huomaa, että minun on pakko saada viikonloppuna tuulettaa päätäni kähläillen kirpputoreilla ja viettäen aikaa uusien ystävieni kanssa.

Aivan, ystävien.

Minusta oli hauskaa tajuta se eilen. Olen käynyt nyt neljässä sohvasurffaajien perjantaitapaamisessa ja tavannut paljon mukavia ihmisiä - jotkut heistä ovat jääneet kaupunkiin, jotkut olleet viettämässä vain viikonloppua, osa taas ovat olleet todellisia travellereita ja jatkaneet kuukausien mittaista matkaa yhä eteenpäin. On ollut hirvittävän hauskaa tavata niin erilaisia ihmisiä, jotka murtavat ennakkoluulojani täysin. Kaikkien surffaajien kanssa ei tietenkään jaa sielujen sympatiaa, mutta tapaamieni ihmisten joukossa on ollut monta sellaista, josta en haluaisi luopua ollenkaan. Couchsurfing on tehnyt minun Tukholmani näillä ihmisillä.

Tosiaan, eilen vietin iltaa yhden ruotsalaistytön (tutustuin perjantaina), yhdysvaltalaispojan (tapasin ensimmäisessä sohvasurffaustapaamisessani), ranskalaispojan (sama juttu) ja puolalais-australialaisen pojan kanssa (tutustuin eilen alkuillasta). Juttelimme mukavia, niitä näitä ja vähän enemmänkin, ja nautin todella paljon seurasta vaikka osan aikaa olin ihan pihalla aiheista (mm. aasialainen ruokakulttuuri... minä otan ravintolassa aina Pekingin keiton, ja en vieläkään ole toipunut elämäni ensimmäisestä ja mahdollisesti viimeisestä sushikokemuksesta) nautin seurasta hirmuisesti. Minulla oli kaiken kaikkiaan ollut erinomainen päivä. Tämän puolalais-australialaisen kysellessä sitten meistä huomasin, että suureen osaan kysymyksistä vastattiin jo puolestani. Minusta tiedetään jo paljon. Minusta on tullut enemmän, kuin nöpönenäinen suomalaistyttö värikkäässä takissa. Tämän tajuaminen sai minut tänään todella onnelliseksi. Surullista taas on se, että yhdysvaltalainen palannee takaisin Yhdysvaltoihin syksyllä ja ranskalainenkaan tuskin tulee loppuelämäkseen juurtumaan Ruotsiin, vaikka ei olekaan nyt aikeissa lähteä täältä pois. Tukholma ei tule olemaan minulle samanlainen ilman heitä. Mutta nyt olen onnellinen uusista ystävistäni.

Uppsalan kaupungin halki kulkeva joki,
jossa opiskelijat kelluvat tekemillään lauttahökötyksillä.
Mm. familjeni pappa on opiskeluaikoinaan kellunut joessa kahdesti

Heidän kanssaan vietin myös Valborgin Uppsalassa. Ruotsalaiset juhlivat Valborgia huhtikuun viimeisenä päivänä, joten minä sain pitää ylioppilaslakkiani kaksi päivää päässäni. En arvannut, että sen lakin painaminen kutreilleni tuntuisi niin hyvälle! Minulla oli hirvittävän hauskaa Uppsalassa - emännöin yhdessä suomalaisen, täällä Tukholmassa opiskelevan ystäväni kanssa piknikseuruettamme ja huomasin kyllä olevani täysin omassa elementissäni saadessani hääräillä ja kestitä minulle tärkeiksi tulleita ihmisiä. Olin myös leiponut ison pellillisen porkkanakakkua omalta äidiltäni perimälläni reseptillä, joka kirvoitti mm. seuraavanlaisen keskustelun:


Slovenialainen: You bake great, you clean, you serve dinner, you watch after us... You would make an excellent housewife!
Yhdysvaltalainen: No, she is a goddess!

Ruotsalaisissa kahviloissa morotkaka on todellinen klassikko, joten sen leipomista oli ihanaa kokeilla itsekin

Olin otettu molemmista kommenteista. Porkkanakakku, niin herkullista kuin se olikin, päätyi jaettavaksi mukaville randomihmisille, joita tapasin illan mittaan. Kaikki epäilivät, että miksi jaan kakkua ja onko se myrkytetty, mutta kavereideni vilpittömät vakuuttelut kakun erinomaisuudesta vakuuttivat ihmiset maistamaan - eivätkä kyllä katuneet. Paluumatkalla takaisin Tukholmaan toukokuun ensimmäisen päivän aamuna kuulin jopa ohikävelleen seurueen huudahtaneen: "Hey, that is the carrotcake girl! Thanks for the cake!"

Se oli hirvittävän hauskaa.

Ylioppilaiden kuoro laulamassa Uppsalan linnanmäellä

Olen huomannut, että tuollaisten kokemusten kerääminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä arkipäivisin olen enemmän tai vähemmän jumissa täällä perheeni kotona. Perhe ei asu Tukholmassa, vaan lähiökunnassa heti Tukholman ulkopuolella (Täby). Kuukausilippu on niin kallis, että ilman opiskelija/nuoruusalennusta sitä ei kannata ostaa, ellei ihan joka ikinen päivä halua käydä Tukholmassa - nyt sellainen ei tule mieleenikään. Mitäpä minä arkipäivisin yksinäni kaupungissa tekisin, kun aupairin palkka ei ihan loputtomiin riitä, vaikka sillä mukavasti toimeen tuleekin. Olen kyllä harkinnut ostavani matkakortin kesäkuuksi, jotta silloin saisin mahdollisimman paljon irti täälläolemisen ilosta.

Isoin ongelmani tähän asti täällä on tuntunut olevan (sen lisäksi, että ruotsinkieleni ei kehity sitä tahtia, kuin toivoisin - ehkä pitäisi katsella jotain opetusta SFI:stä tai ihan kielikurssia?), että ihastun päivä päivältä yhä enemmän Tukholmaan. Kaupungin monipuolisuus, oma uteliaisuuteni, secondhandputiikit, kauniina alkanut kevät (kukkivia kirsikkapuita!) ja niin kauniit, niin kauniit näkymät Tukholman kattojen ylle saavat minut toivomaan, että jäisin tänne vielä pidemmäksi aikaa. Olen täysin ihastunut kaupunkiin, vaikka sen ihmisiä en vielä juurikaan tunne. Toivon, että viime sunnuntaina aloittamani lindyhopin aloittelijakurssi Chicagossa mahdollistaisi tutustumisen paikallisiin. Tosin pelkkä tanssimisen ilokin riittää minulle - minulle Tukholma on antanut parastaan swing-tanssien kautta!

Sen kunniaksi lopetan tämän merkinnän liittämällä loppuun Saksan Euroviisu-kappaleen, Miss Kiss Kiss Bang, eli Dita von Teese.