Södermalm second hand

Oih! Tällaisien päivien vuoksi kuin tänään halusinkin tulla Ruotsiin aupairiksi: kevät tekee tuloaan, lapset olivat hyvällä tuulella aamulla, vanhemmat lähtivät kiireettä töihin ja kuuntelen hyvää musiikkia. Sain perheen matkakortin käyttööni koko päiväksi (saan käyttää sitä iltaisin ja viikonloppuisin yleensä), joten pääsen tänään vaikka keskellä päivää käyskentelemään keskustaan, jos mieleni tekee! Eilen illalla kävinkin katselemassa miten ilta saapui kaupunkiin - se oli kaunis ja hiljainen hetki, vaikka ihmisiä olikin valtavasti liikkeellä.

Aupairin arki - vaikka minulla aika kevyttä n. 6h työpäillä onkin - kyllä väsyttää. Iltaisin ei kauheasti ajattele muuta, kuin lepoa ja omaa tietokonetta. Reilussa viikossa minulla on jo varma unirytmi, enkä enää tarvitse edes herätyskelloa herättämään aamuseitsemältä (lasten kiljahdukset pitävät siitä huolen...) ja viikonloppuna olin varma, että olen nukkunut puolille päivin - ja kun katsoin kelloa, se oli vasta tulossa kahdeksan!

Viime lauantaina minulla siis aikaisena lintuna oli koko päivä aikaa käyttää vapaapäiväni johonkin todella mukavaan ja ihanaan. Ja niin myös tein! Lähdin seikkailulle Södermalmille, nuorten, taiteilijoiden ja secondhand-liikkeiden luvattuun kaupunginosaan.

Södermalmilla useimmat kulkevat pääkatua, Götgatania pitkin, jonka varrelle myös useimmat liikkeet - ainakin isot ja tunnetut brändit - ovat kasaantuneet. Minä otin kuitenkin Slussenilta toisen suunnan ja lähdin kävelemään Hornsgatania. Voi niitä ihania pikku putiikkeja, joita sen varrelta löysinkään! Lankaputiikkeja, pieniä vaatebrändeja, ihania pieniä kenkäkauppoja... mutta budjettini oli rajallinen ja tiesin, että Södermalm on secondhand-tarjonnaltaan Tukholman parhaita.



Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli Stockholms Stadsmissionin tilava ja selkeä kirpputori. Liikkeen etuosassa on esillä lasitavaraa, käytävällä on kassa ja sitä vastapäätä joitakin "trendirekkejä", niiden takana kenkiä... peremmältä liikkeestä löytyi rekki Stadsmissionin omalle REMAKE-mallistolle, joka on juuri sitä miltä se kuulostaa: taidehippihenkisiä suloisia vaatteita kierrätysmateriaaleista. Ja vielä kun jatkoi vähän matkaa, alkoi leveässä tilassa iso naistenvaatteiden osasto. Ihmettelen, miten ruotsalaiset raaskivat luopua niin monista ihanista asioista - ja olen kanssa aika varma, että jotkin liikkeet lahjoittavat Stadsmissionille myymättä jääneitä, hieman viallisia vaatteita. Ihana aarreaitta! Kähläsin tunti kaupalla ja yllättävän sujuvasti suositun kirpputorin kolme sovituskoppia riittivät kähläämässä käyneille naisille. Tässä liikkeessä löydät kaunista ja hyvälaatuista kirpputoritavaraa - varsinaista vintagea ei rekeissä roikkunut. Osoite Hornsgatan 58, kotisivut ja Stadsmissionin missio luettavissa osoitteessa www.stadsmissionen.se


Seuraava - ja itseasiassa myös viimeinen viime lauantain secondhand-putiikeistani - oli Judits Second hand, liike, jolle olisin voinut myydä puolet sielustani. Aitoa vintagea, muuten vain kauniita ja glamourhenkisiä vaatteita, upeita kenkiä ja vielä upeampia laukkuja... mutta tähän liikkeeseen ei kannata tulla pienellä lompakolla. Tein itse kyllä edullisia löytöjä - keltainen fiftarihenkinen puuvillamekko, à 249SEK sekä vihreä helmiäisympyröistä tehty kaulakoru à149SEK, mutta se näkyikin sitten laadussa ja merkissä. Useimpien vaatteiden hinnat pyörivät 300SEK-700SEK tienoilla, jotkin helmet olivat tietysti vielä kalliimpia. Laukkuja ei kannattanut edes vilkuilla, ellei sattunut olemaan n. 100EUR varattuna käsilaukun pohjalle. Kauppa oli ihana, tunnelma ihana, palvelu erinomaista, sovituskopit kauniita... Liike suorastaan säteili kauneutta! Mutta varoituksen sana: jos haikailet kauniita kenkiä, joita liikkeessä on koko hyllyllisen verran, kannattaa huomata, että standardikokoinen 38 on harvinainen löytö. Useimmat kauniit kengät ovat keskivertokaunottarelle liian pieniä, eli kokoa 37. Se selittääkin, miksi ne ihanuudet ovat edelleen putiikin hyllyssä, eikä onnellisen shoppailijan kassissa! Osoite Hornsgatan 75, kotisivut www.judits.se
Lupasin itselleni, että saadessani ensimmäisen aupairpalkkani, saan mennä tuohon liikkeeseen ja ostaa itselleni ihan minkä tahansa mekon, joka maksaa alle 1000SEK Erityisesti ruotsalainen Fröken Söt (kotisivut) hurmasi minut. Juditsilla oli sitä yli kokonainen tanko.

Operaatio ruotsalainen puhelinnumero

"Menet pressbyråniin ja sanot: Ge mig ett comviq kompis kontantkort, nu, så att jag kan ringa Efe."

Olin alunperinkin yllättynyt kuulessani, miten paljon ruotsalainen ja suomalainen matkapuhelinliittymäjärjestely eroavat toisistaan. Suomessa puhutaan velaksi, Ruotsissa käytössä on prepaid. Minulle kerrottiin, että prepaidliittymiä voi ostaa melkein mistä tahansa: kioskeista, kaupoista, sieltä mistä ruokaa ja lehtiäkin. Ajattelin, että tämähän on helppo nakki ja miten väärässä olinkaan...

... koska arvelin, etten tulisi vielä ymmärtämään riikinruotsilla esitettyä puhelinslangia, päätin suorittaa asiointini puhelin hankkimiseksi englannin kielellä. Ensimmäinen yritykseni oli pieni lähikauppa lähimmän juna-aseman vieressä.

"Hi, I would like to buy a prepaid-telecard, I just don't know which one. Do you sell those?"
"Yes we do," vastasi kaunis kassaneiti, otti esiin viivakoodiviuhkan ja alkoi sen avulla luettelemaan eri liittymiä. Valitsin niistä Conviqin ystäväni kehoituksen mukaan.

Ja tästä alkoivat vaikeudet.

Tuijotin hämmästyksissäni käteeni annettua kahta kuittia, kun kassaneiti jo alkoi palvelemaan seuraavaa asiakasta. Kysyin, että enkö tarvitsisi myös simkortin. "Oh, don't you have a number yet? We don't sell those here." Aha, no, minulla oli siis puheaikaa liittymään, jota minulla ei vielä ollut. "Where could I buy one, then?" kysyin ja sain vastaukseksi epämääräisen suuntaa osoittaneen kädenliikkeen: "From pressbyrå". Valitettavasti minulla ei sinä päivänä ollut aikaa lähtemään etsimään lähintä pressbyrånia, sillä minun piti hakea viimeinen päiväkodissa olevista lapsista hemmaan ja alkaa valmistella viikonlopun alkamista familjessa. Illalla kysyin vielä familjen mammalta, että onko pressbyrå sama asia kuin kioski. Kyllä oli.

Suurin odotuksin siis seuraavana päivänä astelin toisen juna-aseman vieressä ollesseen kioskiin sisälle ja esitin saman kysymyksen, kuin edelliselläkin kerralla. Lisäsin vielä, että "I need a prepaid card," ja vastaukseksi sain "Juujuu, we do sell those."

Opin, että vaikka minulle vastattaisiin "kyllä kyllä" ei se todellakaan tarkoita, että minua olisi ymmärretty. Sain taas käteeni kaksi kuittia, 100SEK puheaikaa olemattomaan Conviq-liittymään. Oikaisin miesmyyjän tekemän erehdyksen. Hän ei osannut hyvittää summaa tililleni, joten sain 100SEK setelin kassasta käteeni ja saamani puheaikakoodi mitä ilmeisimmin mitätöitiin. Kuitti koodeineen jäi kuitenkin minulle.

Päättelin, että telecardin kysyminen saa ilmeisesti ruotsalaiset kuvittelemaan olemattomia. Harjoittelin kolmatta paikkaa - Tekniska Högskolanin tunnelbanan asemalla sijaitsevaa kioskia varten kysymykseni mahdollisimman yksiselitteiseen muotoon. Koin lupaavana tyylitellyn yksinkertaisen aseman seinistä esiin nousseen kioskin ulkomuodon, erityisesti sinisellä pohjalla hohtaneen valotekstin: pressbyrå. Siinä se luki. Mainokset viittasivat lupaavasti siihen, että olin vihdoin tullut etsintäni päähän.

Liittymä, eli uusi simkortti ja ruotsalainen puhelinnumero, maksoivat 99SEK. En ostanut puheaikaa, sitä minulle oli myyty jo 200SEKin edestä yrittäessäni saada tätä korttia. Kirjekuoren sisältä löytyi aloittelijapaketti esite - käyttöohjeet, liittymäsäännöt jne... ruotsiksi tietenkin. Niistä kuitenkin ymmärsi helposti tärkeimmät: numero, johon soittaa silloin, kun haluaa ladata lisä puheaikaa (soitat puhelinnumeroon, kuuntelet ohjeet ja hiljaisuuden alkaessa näpyttelet sen pitkän numerokoodin, jonka voit ostaa liki jokaisesta kioskia ja kauppaa muistuttavasta päivittäistavaraliikkeestä - ja voilà, voit jatkaa pälpättämistä ostamasi summan edestä!) sekä simkorttia pidelleessä muoviläpyskässä PIN1, PIN2, PUK1 ja PUK2 koodit, sekä oma puhelinnumero. Suosittelen käyttöohjekirjasen pitämistä tallessa - on vain niin paljon helpompaa etsiä asiat siitä, kuin seikkailla kiukustuneena ilman puheaikaa pitkin katkeilevaa nettilinjaa ja etsien vastausta kysymykseen liittymän ruotsinkielisiltä kotisivuilta... näin kauhuskenaariona. Kannattaa myös liittymää valitessaan huomata, että monet liittyvät tuntuvat tarjoavan ilmaisia puheluita saman liittymän kesken - eli numero sen mukaan, kenelle eniten haluat jutella.

Vi ska laga mat nu!

Ruuanlaitto kuuluu käsittääkseni varsin usein aupairin töihin perheessä. Ruuanlaittamisesta tekee vaikeampaa se, jos a) sinulla ei ole paljoa ruuanlaittokokemusta, vaikket olekaan enää eilisen teerenpoika b) jos reseptit annetaan sinulle kohdemaasikielellä, jota et ymmärrä vielä kauhean hyvin. Kouluruotsissa ei kauheasti tullut vastaan sanoja repiä, raastaa, hämmentää, keittää jne... puhumattakaan sitten ruokaa itseään tarkoittavista sanoista! Joten edessä oli molempina päivinä harras käännöstyö ruotsista suomeksi, koska resepti on asia, jota ei halua ymmärtää vahingossa väärin.

Tytön tukholmalainen keittiö tarjoili ensimmäisenä päivänä

Anismarinerad lax och vitkål med dill (med vitlöksyoghurt och tomatskrivor)

eli anismaustettua lohta, keräkaalia tillin kanssa, (perunoita) sekä valkosipulijugurttikastike ja tomaattisiivuja

1. Murskaa 1tl kuivattua anista huhmareessa tai veitsellä leikkuulaudalla. Sekoita anis kahteen tl suolaa ja yhteen tl sokeria. Leikkaa 600g lohifilee neljään viipaleeseen. Taputtele lohi mausteseoksella. Anna maustua 20-60min.

2. Kuori 1kg perunoita. Keitä kypsiksi.

3. Perunoiden keittyessä tee valkosipulijugurttikastike. Murksaa yksi valkosipulinkynsi 2dl:aan paksua maustamatonta jugurttia. Mausta yhdellä maustemitalla sokeria, vajaalla yhdellä maustemitalla suolaa ja hippusella rouhittua pippuria. Voit sekoittaa joukkoon myös yhden maustemitan verran kuivattua minttua.

4. Leikkaa noin 600g keräkaalia isoiksi siivuiksi. Leikkaa pois kaalin keskiosa. Kuutioi kaali noin 4cmx4cm paloiksi. Kaada kaali kattilaan, lisää joukkoon puolikas liemikuutio ja 2dl vettä. Anna hautua pehmeäksi. Sekoita välillä. Siivilöi lopuksi pois vesi.

5. Viipaloi nippu tilliä ja sekoita kaalin kanssa. Ripottele päälle yksi maustemitta suolaa ja hieman rouhittua pippuria.

6. Kuumenna pannussa miedolla lämmöllä (6-1 asteikolla noin 3-4) noin 1 rkl öljyä. Paista lohi ensin miellyttävän väriseksi päältä ja sivuilta. Paista nahkapuolelta kunnes lohi on kokonaan kypsä. Vaatii malttia!

7. Leikkaa muutama tomaatti siivuiksi.

8. Tarjoile!



Hyvä ruokalaji lapsiperheelle ja osoittamaan osaamattomankin kokin mahdollisuuksia hyvään ruuanlaittoon. Koska kaikki maut ovat tarjolla erikseen, löytää jokainen jotain mistä pitää. Ruoka on paitsi terveellistä, myös valkosipulijugurttikastikkeen kanssa aikuiseen makuun erittäin maistuvaa!

Eilen menumme sisälsi:


Toskansk ragu på viltfärs, skogschampinjoner och apelsin (med morots- och vitkålssallad)

eli toskanilaista (?) riistasienihöystöä maustettuna appelsiininkuorella, pastaa ja porkkana-keräkaalisalaattia

Tätä ruokalajia en voi suositella perheen nirsoimmille. Vaikka ruoka (yllättävää kyllä - maustoinkohan liian vähän?) oli todella miedon makuista, ei patamainen kastike oikein maistunut familjen lapsille - pienintä lukuunottamatta, jolla on erinomainen ruokahalu! Jälleen kerran hyvää ja terveellistä ruokaa kuitenkin. Ehkä jos riistajauhelihan sijaan olisikin ihan tavallista nautasikajauhelihaa? Meillä oli kuitenkin lapsikatraan vanhimman tytön kanssa mukavaa tehdä ruokaa yhdessä. Pian kuusivuotta täyttävä tyttö kuori porkkanat ja raastoi ne. Maisteltaessa höystökin oli hänen mielestään hyvää, mutta lautasella se ei sitten enää kelvannutkaan. Sääli. Mutta tyttö oli todella ylpeä siitä, että sai auttaa minua ruuanlaitossa!

1. Kuori yksi vaalea sipuli ja silppua se. Käristä sipuli pehmeäksi pannulla miedolla lämmöllä kahdessa rkl oliiviöljyä. Älä kiirehdi, jotta maku pääsee kehittymään!

2. Paloittele 250g tuoreita herkkusieniä. Heitä sienet pannulle sipulin kanssa, kääntele välillä ja anna sienten pehmetä hieman. Lisää yksi murskattu valkosipulinkynsi ja (hyvin esipestyn) yhden appelsiinin raastettu kuori. Lisää vielä yksi tlk tomaattimurskaa ja yksi dl vettä. Mausta puolikkaalla liemikuutiolla, 2tl soijaa ja 1/2tl suolaa. Lisäksi voit maustaa höystettä timjamilla, rosmariinilla tai salvialla. Murenna mukaan vielä yksi laakerinlehti.

3. Lisää pannulle 500g riistajauhelihaa vähän kerrallaan. Anna hautua kannen alla noin 15-20 min. Lisää noin 1/2tl suolaa ja rouhittua pippuria ennen tarjoilua.

4. Keitä 4 annosta pastaa ohjeiden mukaan.

5. Raasta salaatiksi noin 5 suurta porkkanaa, hienonna 500g keräkaalta ja sekoita ainekset. Mausta yhden appelsiininmehulla (voit halutessasi lisätä murskautuneen appelsiinin salaattiin), 2 maustemitalla suolaa, hippusella mustapippuria ja 1rkl ruokaöljyä. Sekoita hyvin.

6. Tarjoile!

Somebody please, HELP! me

Tänään erinnäisten tunnelmien seurauksena tuntui hieman pahalta olla. Ei se että on täällä, mutta jotenkin tuntui, ettei ole riittävästi lapsille, jotka hakevat huomiota vanhemmiltaan kiukuttelulla. Tietty oma vanhempi on tärkein ja paras, mutta pitkän päivän ja pari tuntia kestäneen ruoanlaiton ja kattauksen jälkeen toivoisi voivansa syödä rauhassa, eikä olla keskellä ryhmäparkumista.

Ilta venyi aupairtöissä pitkäksi (mitä ei saa tapahtua kyllä usein, ellei siitä sitten makseta ekstraa - tosin tällä kertaa halusin työskennellä ihan vain rauhoittaakseni mieltäni), ja nyt olen viettänyt iltaa sitten omassa huoneessani katsellen videoklippejä netistä. Tämä sai minut niin iloiseksi (ja ylpeäksi rakkaasta kotimaastani ja sen lahjakkaista muusikoista!), että haluan pistää sen tänne esille.

Ja olen kyllä sitä mieltä, että Espoon olisi pitänyt voittaa Kuorosota!

Perhe. Kotiutuminen. Hemma.

Perheestä sitten. Tosissaan perhe ja vanhemmat vaikuttavat todella mukavilta. Koska täällä on ollut aupaireja ennenkin, ovat käytännöt sujuvia ja aupair osataan ottaa hyvin huomioon - yläkerrassa minulla on oma kylpyhuone (jota tietysti välillä muutkin käyttävät, mutta pääasiassa se on vain minulle), huoneeni on kaunis ja käytännöllinen ja lapsille on opetettu, että jos ovi on kiinni, ei aupairia saa häiritä. Pedille oli kauniisti oma kylpytakki ja säilytystilaa on tavaroille ja vaatteille enemmänkin, kuin riittävästi. Kun kaikessa oli huomioitu niin hyvin, tuntui helpolta sopeutua tänne.

Kun tästä aupair-paikasta sovittiin, en saanut perheeltä sähköpostia, vaan perheen isä (johon aion viitata tulevaisuudessa sanomalla pappa) soitti minulle suoraan. Se on aika hyvä alku itsessään, että asioista kerrotaan puhumalla. Työmääräni, tehtäväni, mihin kellon aikaan ne teen ja vapaa-aikani sovittiin heti. Koska lapset ovat päivisin päiväkodissa, on minulla keskellä päivää aika paljon vapaa-aikaa. Sitä varten minulla on mukana ne vanhat lukion ruotsinkielen kirjat.

Hemma on tosi järjestelmällinen. Tavaraa ja leluja lapsilla on useita, mutta niitä ei pursua jokapaikasta. Kaikelle on oma järjestelmällinen ja siisti paikkansa - mutta ei niin järjestelmällistä, että tuntisi olevansa siistin ympäristön vankina.

En tiedä, miten nämä arki-illat muotoutuvat. Vapaa-aikani alkaa noin kuudelta, eli sitten, kun lapset on haettu päiväkodista ja päivällinen on syöty. Ainakin viikonloppuna tunnelma ruokapöydässä oli mukava ja rentoutunut. Toivottavasti illat jatkuisivat tulevaisuudessakin samanlaisina.

Maisemia Katariinan hissiltä

Tässä nyt vielä yksi ensimmäisenä päivänä ottamistani valokuvista Tukholman keskustasta. Jos haluaa saada hyviä kuvia suurkaupungin tunnelmasta muistoksi, kannattaa Viking Linen terminaalilta tullessaan kääntyä Slussenilta vasemmalle, eli vastakkaiseen suuntaan, kuin Gamla Stan on. Heti Slussenin tunnelbanan kohdalta (jossa on myös mm. Tukholman kaupunginmuseo, aion mennä käymään sielläkin) menee korkeat portaat ylös kalliota. Ylhäällä pääsee kävelemään siltaa pitkin Katariinan hissille, joka on melkoinen turistinähtävyys - hissillä ylös- ja alasmatkustaminen maksaa jotakin, en muista mitä. Kauniit ne maisemat on kuitenkin siitä sillaltakin, eikä pieni kuntoilu portaissa ole kenellekään pahaksi. Suosittelen heti ensimmäiseksi etapiksi kaikille laivalla kaupunkiin tuleville!

Mutta toistaiseksi en ole vielä onnistunut tutustumaan mihinkään muihin nähtävyyksiin - niistä sitten lisää, kun aupairin elämäni pääsee kunnolla vauhtiinsa! Nyt soitan Skypellä puhelun takaisin koti-Suomeen ja käyn nukkumaan, jotta jaksan huomenna herätä lasten kanssa ja oikeasti aloittaa urakkani tässä perheessä.

Laivalta Tukholmaan ja uuteen kotiin

Perillä. En käyttänyt olemassaollutta optiota lähteä takaisin Suomeen - hänelle oli halvempaa ottaa risteilymatka, kuin reittimatka kotiinpaluuta varten, eikä risteilyjä myydä (ainakaan edullisia tarjouksia), vain yhdelle hengelle. Lipussa siis luki, että myös minä olisin matkustamassa ja optio lähteä samantien maitojunalla kotiin oli olemassa. En kuitenkaan hypännyt.

Vietimme perjantaipäivän kävellen Tukholman keskustaa ristiin rastiin. Tavarat jätimme säilöön T-Centraleniin, joten kantamisia ei ollut liikaa. Pysähdyimme Gamla Stanissa erääseen kahvilaan syömään puoliksi ison muffinssin ja juomaan chailattea (hyvää) ja kaakaota (hyvää, mutta se ei ollut kuumaa, höh). Istuimme kahdestaan kahvilan alakerrassa, jota mainostetaan Tukholman vanhimmaksi keskiaikaiseksi kellariholviksi, 1200-luvulta. Molemmat olimme jo matkan ensimmäisenä päivänä väsyksissä. Olisimme molemmat halunneet käpertyä silloin päiväunille. Se ei ollut kuitenkaan mahdollista, mutta aikaa piti kuluttaa siihen asti, että lähtisimme tunnelbanalla ja tågetilla kohti isäntäperheeni kotia. Kävelimme Tukholman isoimman ostoskadun melkein päästä päähän ja kauimmaisesta päädystä löysimme kirpputorin, jossa ainakin minä sain viihdytettyä itseäni pitkän tovin. Mukaan lähti kaikista ihanuuksista yksi, posliininen vanha valokuvakehys. Eiköhän siihen jokin arvoisensa valokuva tule vielä näiden kuukausien aikana näppäistyä :)

Haimme tavarat, otimme tunnelbanan ja tågetin ja pääsimme perheen lähimmälle junapysäkille noin viidessätoista minuutissa. Siellä perheen isä tuli hakemaan meitä ja kaikkia matkatavaroitani. Illalla söimme heti hemmaan päästyämme, katsoimme Ruotsin Let's Dance kilpailua ja sen jälkeen tulevaa komediasarjaa. Ensivaikutelma oli molempien meidän mielestämme todella mukava.

Eilen kävimme yhdessä Djurgårdenissa syömässä, ennen kuin saattajani piti nousta takaisin laivaan. Djurgården on Tukholman suosituin ulkoilualue. Aiemmin se on ollut kuninkaallisen perheen "maaseutualue", mutta nyt se on yleisessä virkistyskäytössä. Djurgårdenin talot olivat (kuten lähes kaikki talot keskusta-alueella) kauniita ja vanhoja ja oli jotenkin todella ihanaa, että syvemmälle alueelle mentäessä koko suurkaupungin häly ja tunnelma jäi taakse, vaikka ihmisiä oli edelleen todella runsaasti. Söimme kasvihuoneeseen rakennetussa ravintolakahvilassa. Kasvihuoneen sisällä tunnelma oli kuin ulkona, mutta ilman koleus ei päässyt enää vaivaamaan. Ruokaan käytetyissä aineksista merkittävä osa kuulemma kasvatettiin itse ja muutenkin ekologisuuteen kiinnitettiin huomiota. Paikka vaikutti todella ihastuttavalta. Kunhan kevät etenee vielä hieman lämpimämmäksi aion mennä viettämään koko päivän siinä puistossa ja tutustua alueeseen paljon paremmin.

Niin. Jäähyväiset jätettiin ja laiva vei toisen puoleni pois. Jännitäväksi kotiinpaluun teki se, että minun piti itse kulkea ensimmäistä kertaa hemmaan (sovittiin, että Suomessa minulla on koti, täällä hemma) yksin. Minulla ei ollut karttaa (paitsi tunnelbanan ja tågetin linjakartta), eikä puhelinta mukanani, koska alunperin oli tarkoitus, että tulisin samaa matkaa perheen kanssa keskustasta hemmaan. Oikean tunnelbanan ja tågetin löytäminen ei ollut vaikeaa, mutta hankalaksi se alkoi muuttua jäädessä pois juna-asemalla. En ollut koskaan kävellyt sieltä hemmaan. Vaikka suuntavaistoni ei yleensä ole hyvä, onnistuin löytämään yhdellä eksymisellä tieni oikeaan paikkaan - perhe ehti jo toteamaan, että he olivat vain "little bit worried about me". Seikkailun jälkeen söimme yhdessä ja vetäydyin huoneeseeni aika varhain. Olin vähän väsyksissä ja minulla oli paljon ajateltavaa.

Perhe. Kotiutuminen. Hemma.

Ehkäpä se on seuraavan merkintäni aihe.

Unelma ulkomaista ja kuinkas sinne päädyttiin

Makaan Viking Linen Gabriella-laivan hytissä jossakin päin Itämerta, matkustamassa Helsingistä Maarianhaminan kautta Tukholmaan. Kirjoitan ensimmäistä blogimerkintääni blogiin, jonka edellisenä yönä muotoilin www.blogger.com palveluun tarkoituksenani kirjoittaa sinne aktiivisesti kaikesta näkemästäni ja kokemastani. En ole tavallisella ruotsinristeilyllä juomassa itseäni armottomaan humalaan (itseasiassa minulle tarjottu drinkki kaatui pitkin pöytiä ennen kuin olin ehtinyt juoda siitä puolta enempää - Egotrippi "Hei älä koskaan ikinä muutu" innosti minut ja saattajani jammailemaan niin innoissamme), vaan olen reittimatkalla. Olen muuttamassa neljäksi kuukaudeksi asumaan Tukholmaan Björnssoneitten perheeseen.

Viime syksynä olin aloittanut opiskelemaan oppilaitoksessa, johon olin halunnutkin päästä opiskelemaan, mutten suinkaan sillä linjalla, jolla halusin olla. Luokkatoverini olivat mitä mukavimpia tyyppejä, koulun tilat uutuuttaan hohtavia ja aihekin minulle läheinen. En kuitenkaan saanut nieltyä pettymystäni siitä, että olin taas odotusvaiheessa - odottamassa seuraavia pääsykokeita, jotta pääsisin opiskelemaan unelma-alaani. Vaikka minulla oli mukavaa puuhailtavaa, olin pettynyt itseeni. Halusin vihdoin tehdä jotain, jota todella haluan, sen sijaan, että opiskelen jotain ajan ja opintotukikuukausien kuluksi. Sitä olin tehnyt jo neljän vuoden verran taidelukiossa Helsingissä. Ennen kamelinselän katkeamista vietin viikon kauniissa syksyisessä Lontoossa. Monen tuhannen kilometrin päässä kotoa ollessaan osasi laittaa asioita perspektiiviin - ei suinkaan järkevyyden, vaan unelmien kannalta. Jos minä kerran olin kohtalon sanelemana viettämässä välivuotta lukion ja tulevan toiveammattini opiskeluiden välillä, tulisi minun käyttää se vuosi toteuttaen unelmiani, eikä tyytyen lohdutuspalkintoon.

Sattumalta tuttuni kysyi, sattuisiko joku tarvitsemaan työtä. Heiltä puuttui liikkeestä myyjä ja töitä olisi tarjolla ainakin jouluun saakka. Tartuin työtarjoukseen ja sain paikan. Irtisanouduin oppilaitoksestani oltuani poissa liki kuukauden päivät opetuksesta ulkomaanmatkani jälkeen. En ole vieläkään tyhjentänyt lukittua kaappiani. Sieltä löytyisi vielä tuliaisnapit ja viinikumit tytöille.

Töitä tein jouluun saakka, ja olisin varmaan jatkanutkin samassa työpaikassa, ellei esimiesten vaihtumisen myötä työpaikan ilmapiiri olisi tulehtunut. Pidin myös hyvin todennäköisenä, että muuttaisin Lontooseen heti uudenvuoden juhlinnan jälkeen. Joululoma - ja maailman talouden finanssikriisit - saivat minut kuitenkin toisiin ajatuksiin ja noiden ajatusten seurauksena olen nyt tässä. Lähtemässä aupairiksi Tukholmaan vieraaseen perheeseen koko kevääksi.

Mukaan olen pakannut luonteeni mukaan aivan liikaa: yhden ison ja yhden pienen matkalaukun, ylioppilaslahjaksi saamani vaellusrinkan, viulun, järjestelmäkameran ja läppärin. Ulkovaatteita piti ottaa enemmän, kuin olisin halunnut, sillä Pohjoismaissa on (vaikka muotilehdet eivät sitä myönnä) kylmää vielä huhtikuuhun saakka. Kenkiäkään ei raaski ostaa useita pareja uusia, joten mukana on niitäkin joka säähän, ja kevään mittaan tulee vielä vaihtumaan. Eniten painolastia ovat tuoneet kirjat, sillä mukaan on pakattu kaikki lukioajan kurssikirjat, suomi-ruotsi-sanakirja, kasa tyhjiä vihkoja päiväkirjoiksi, sekä ystäviltä lahjaksi saatu Asdtrid Lindrenin Ronja Rövardotter. Paineet oppia neljän kuukauden oleskelun aikana edes auttavasti kommunikoimaan toisella kotimaisella ovat kovat. Äitiltä sain vielä mukaan Topeliuksen Lasten satuaarteet. Herttaista.

Kotiovea aiemmin tänään sulkiessa herkistyin ensimmäisen kerran. Oikeasti alkoi itkettämään siinä vaiheessa, kun Helsingin rannat ja Suomenlinna muuttuivat sinertäviksi ääriviivoiksi taivaanrannassa. Olen kuitenkin aina halunnut asua Ruotsissa edes osan elämääni ja Tukholma on erittäin kaunis kaupunki - ehkä ihan samalla lailla kesäkuun lopussa tulee tirahtamaan kyyneleet silmäkulmaan, kun Vanhakaupunki häipyy näkyvistä.

Muutan neljäksi kuukaudeksi Tukholmaan. Se on kolmasosa vuodesta. Sen ajan yritän mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti kirjoittaa tänne teidän luettavaksi.