Iltajuoksut!

Ennen vanhaan kartanon piiat ja rengit kävivät iltajuoksuilla, joiden päämääränä olivat usein tanssit jossain kylän ladossa tai kievarissa. Itsekin olen ansioitunut tässä lajissa täällä ollessani - ja se itseasiassa olikin alunperin sysäys sille, että kirjoittaminen jäi taka-alalle. Koska aavistin, että aupairin on hyvin vaikea löytää kavereita vieraassa maassa - luonnollisia kontakteja perheen ulkopuolisiin ihmisiin muodostuu vain päiväkodissa, jonne lapset viedään ja haetaan ja joka päivä - joten alkuperäiseen suunnitelmaani kuului liittyä täällä paikalliseen kansantanssiryhmään. Olen harrastanut kansantansseja ja historiallisia tansseja Suomessa jo useamman vuoden ajan vaikken mikään konkari tanssilajeissa olekaan ja arvelin, että tanssin parista löytyy mukavia ihmisiä.

Löysinkin Tekniska Högskolanin lähellä harjoittelevan Akademiska Folkdanslagetin, johon minut kyselyn jälkeen toivotettiin tervetulleeksi tanssimaan. Arvelin ryhmittymän vastaavan suomalaista Helsingin yliopiston alla tanssivaa Opiskelijakansantanssijat ryhmää, joka on paras ryhmä, jossa Suomessa olen tanssinut. Nuorta porukkaa, vauhtia ja tanssimisen meininkiä. Olin siis sanalla sanoen yllättynyt, kun avoimeen tanssi-iltaan mennessäni havaitsin Folkdanslagetin keski-iän olevan lähempänä kuolleita isovanhempiani, kuin omaa ikääni. Tanssijoiden kesken vallitsi välitön ja mukava tunnelma ja minut toivotettiin välittömästi tervetulleeksi, mutta en kyllä toiste heidän harjoituksiinsa ole menossa. Elävästä musiikista tykkäsin kyllä suunnattomasti ja nappaisin muutaman kuvankin muistoksi.


Toisenlainen rakkaustarina kohtasi minua mennessäni Södermalmilla osoitteeseen Hornsgatan 75. Olin sanalla sanoen hämmentynyt etsiessäni, että missä ihmeessä se tanssistudio oikein on, sillä silmäni olivat osuneet vain niihin ihaniin secondhandkauppoihin, joita olin saman kadun varrella käynyt katsastamassa - kunnes tajusin, että Chicago75 tanssistudion sisäänkäynti on aivan Judits Secondhandin vieressä. Ovi Chicagoon on hyvin vaatimaton ja se näyttää olevan remontin alla. Suoraan ovesta sisään mennessä oikealla puolella sijaitsee naulakot, joita pyörittävän pojan tajusin vasta toisella vai kolmannella kerralla käydessäni olevan puoliksi suomalainen. Chicago on todella tanssipaikka, joten ulkokengät jäävät jalasta (ja tanssikengät sujautetaan tilalle) ennen kuin kävijä laskeutuu portaat hieman alempana, puolittain kellarissa sijaitsevaan tanssisaliin.

Oppitunti alkamassa

WAU!

Chicago vaalii afroamerikkalaisten tanssien perinnettä. Vapaat swingtanssi-illat ovat kahdesti viikossa: keskiviikkoiltaisin klo 20-23 ja lauantaisin klo 19-24, torstai-iltaisin tanssitaan salsaa ja perjantaisin argentiinalaista tangoa! Keskiviikkoisin klo 18.45-20 järjestetään aloittelijoiden tutustumistunti swingtanssin alkeisiin, jolloin kokematonkin tanssija pääsee illalla vähän pyörähtelemään lattialla. Tanssiminen on sikäli tytöille helpompaa, että pojan kuuluu viedä tyttöä ja useat vanhemmat tanssijat ovat kyllä sen verran hyviä viejiä, että he saavat osaamattomankin tytön tanssimaan kuin taitavakin neito! Tosin kaikki tanssijat eivät ole ihan yhtä hienovaraisia - muutaman viejän pyörityksessä olen oikeasti ollut peloissani varomattomista otteista ja jotkut turhautuvat huomatessaan, että kokematon tanssija tanssii vielä kuusiskun, eikä kahdeksaniskun mukaan. Chicagossa käyminen kuitenkin kannattaa - lindy hop saattaa viedä jalat mennessään! Itselläni on suunta sinne nykyään liki joka keskiviikko. Vähintään kerran kuussa tanssitaan livebändin tahtiin. Vihdoinkin tanssipaikka, jossa poikia ja miehiä riittää tanssittamaan liki yhtä monta, kuin halukkaita tyttöjä tanssilattialle!

Chicagossa on myös pieni baari, jonka tarjontaa
en kuitenkaan ole tullut koskaan tarkistaneeksi