Ulkomaalainen etsimässä ystäviä

Aupairina on äärimmäisen vaikeaa tutustua oman perheen ulkopuolisiin ihmisiin uudella paikkakunnalla. Työajat sitovat aupairin usein heräämään aamuvarhaisella ja työskentelemään arkisiin pitkälle iltaan, eikä aupairina voi luottaa siihen, että työpäivä loppuisi tiettynä kellonlyömänä. Joustavassa työajassa hankaluudeksi osoittuu harrastusmahdollisuuksien löytäminen, joihin aupairin taskurahasta on varaa, jotka sijaitsevat riittävän lähellä asuinpaikkaasi ja jotka tapahtuisivat siihen vuorokauden aikaan, että niihin pääsisi osallistumaan. Minä löysin työn kansantanssin Suomessa ollessani ja toivoin, että sitä kautta voisin tutustua paikallisiin - se oli sopivan edullinen ja sopivaan kellonaikaan, tarpeeksi lähellä asuinpaikkaani. Minä kaipasin oman ikäistäni seuraa vieraassa kaupungissa, mutta valitettavasti tuo Akademiska Folkdanslaget oli minulle aivan liian vanha. Pääsiäisenä Suomessa käydessäni aloin oikeastaan olla jo epätoivoinen, sillä kaipasin muitakin kontakteja ympärilleni, kuin aupairperheeni.

Yksi ratkaisu olisi tietysti ryhtyä hurjapäisen puheliaaksi ja avoimeksi ihmiseksi ja oikeasti käyttää energiaa siihen, että tutustuisi uusiin ihmisiin. Suomalaisen varovaisena ihmisenä en kuitenkaan osaa mennä baariin tai puistoon juttelemaan ventovieraille ihmisille. Tätä murehtiessani ystäväni sattui kirjoittamaan omaan nettipäiväkirjaansa, että hän haluaisi matkustella yksin, muttei kuitenkaan aivan yksin. Tällöin mielestäni pulpahti esiin ajatus, joka on muuttanut liki täydellisesti kokemukseni tästä kaupungista.

Sohvasurffaus.

Couch Surfing on koko maailmanlaajuinen rekisteröitymätön verkosto, joka verkkosivujen ja paikallisten toimijoiden avulla yhdistää koko maailman yhdelle sohvalle. Perusajatuksena on alunperin ollut tarjota oma sohvansa jonkun matkalaisen nukuttavaksi ja tarjota tällä tavalla ainutlaatuinen mahdollisuus kokea paikallisen henkilön kodin mukavuutta ja vieraanvaraisuutta matkalla ollessa. Uusien ihmisten tapaaminen on rikkautta! Nykyään toiminta on jo niin suurta, että sohvasurffaajia löytyy joka maailman kolkasta, eikä kaikki enää etsi sohvaa/majoitettavaa, vaan tarjoutuvat ihan vain seuraksi matkalaisille esim. kahville tai museokäynnille. Paikalliset sohvasurffaajat järjestävät myös erillaisia kokoontumisia ja tapahtumia. Ja tällaisen toiminnan löytäminen Tukholmasta on ollut minulle onni.

Rekisteröidyin sivuille, kirjoitin profiilin itsestäni. Suomalainen aupair Tukholmassa, joka tarjoutuu lähtemään kahville tai muuten vain ulos. Liityin myös Stockholm-yhteisön jäseneksi seuratakseni paikallisten käymää keskustelua tulevista tapahtumista sekä matkalaisten uteluita mielenkiintoisista nähtävyyksistä. Yhteisön kautta löysin myös tapahtumalistan, josta sain tiedon Stockholm CouchSurfing Friday Eventeistä. Tulevalle perjantaille oli tapahtuma. Vähän jännittyneenä klikkasin itseni tapahtumaan osallistujaksi ja kirjoitin lyhyesti kommentiksi, että kaipaan muutakin, kuin isäntäperheeni seuraa.

17. huhtikuuta loppuiltapäivästä kävelin Drottninggatanin päästä päähän saattaen Tukholman-risteilyllä käyneen äitini T-Centraleniin ja jatkoin itse matkaani kadun päähän, vanhan observatorion mäelle ja sieltä edelleen kohti Vasastania (mm. Odenplan ja Tekniska Högskolan tunnelbanan pysäkeistä). Pienen arvuuttelun jälkeen löysin tieni intialaiseen ravintolaan, jossa istui noin pari-kolmekymppisistä ihmisistä koostunut seurue, eikä ketään muita. Mursin jään sanomalla seurueen eteen seisahtaessani:


"I really hope that this is the couchsurfing meeting or otherwise I'm really lost."


Ihmiset pöydissä purskahtivat nauramaan ja jotkut nousivat seisomaan kätelläkseen. En mitenkään omaksunut juuri kenenkään nimeä noin lennosta, mutta nimen perässä sanottu kotimaa painautui nopeasti mieleen. Väkeä tuli jälkeeni sisään vielä kymmenestä pariinkymmeneen ihmistä, joten kaikkiaan meitä taisi ravintolan pisimmän pöytärivin ääreen olla ahtautuneita noin kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen henkeä - matkalaisia Etelä-Amerikasta, Berliinistä, Ranskasta, Unkarista, Bulgariasta, eräs australialainen mies kiertämässä kuukaudessa kaikki Euroopan maat käymällä päivän, kahden visiitillä maiden pääkaupungeissa, useita ulkomailta Ruotsiin muuttaneita, vastamuuttaneita, pitkäänasuneita, jokunen paikallinenkin...

Perjantaitapaamisessa osa tilasi pelkän oluen tai siiderin, toiset söivät ja keskustelu virtasi pulpahtelevana ja raikkaana äänekkäässä seurueessa, jossa ei ollut edes mahdollista jutella kaikkien kiinnostavien ihmisten kanssa. Omaksi onnekseni löysin hymyilevää ja puheliasta väkeä ympäriltäni, ja keskustelumme rönsyili naurua ja vitsailua ruotsalaisten ikätovereidemme iskemisestä. Ranskalaiset vetivät kyllä viihdyttävyydessä voiton: pari viikkoa sitten Ranskasta Ruotsiin muuttanut ja työpaikkaa etsivä 22vuotias poika nauratti kaikkia puhumalla vähät ruotsiksi osaamansa lauseet korostetulla ranskalaisella aksentilla (meidän muiden arvioidessa, onnistuisiko noilla repliikeillä saamaan ruotsalaisen tytön rakastumaan) ja toinen, viikon matkalla Tukholmassa ollut aasialaissukuinen pariisilainen, joka puhui sujuvasti, tai vähintäänkin tyydyttävistä liki kaikkia kieliä, joita pöytäseurueemme edusti. Myös suomea! Nauroin haltioituneena hänen kysyessään, mitä minulle kuuluu, mistä kaupungista olen kotoisin, ja että Turku on erittäin kaunis kaupunki. Hän kertoi päättävänsä aina vuotta aiemmin, mihin maahan hän matkustaa ja opettelevansa itsenäisesti sitten vuoden ajan tuon tulevan kohdemaansa kieltä. Niin hän voi nauttia maassa olemisesta paljon enemmän - ja uskon sen olevan täysin totta! 22vuotias ranskalainen ehdotti illan kääntyessä yöksi, että tapaisimme seuraavana päivänä jossakin. Ja näin teimme.

Jättämässä jäähyväisiä austarialaiselle lauantaina

Myöhemmin illalla Södra Barissa

Nykyään tuo tänne muuttanut ranskalainen on kaverini ja kovaa vauhtia muuttumassa ystäväkseni. Vietimme kaksi viikonloppua yhdessä kävellen pitkin Tukholmaa, ottaen valokuvia, syömällä, juomalla, kahvittelemalla ja nauttimalla Tukholmaa hellineestä kauniin kesäisestä säästä. Olen tutustunut moniin muihinkin ihmisiin ja nautin suunnattomasti heidänkin seurastaan - kurjaa, että matkalaiset ovat vain käymässä Tukholmassa! Tokikaan sohvasurffaustapaamisissa ei tutustu niin moniin ruotsalaisiin (he osallistuvat kyllä toimintaan ja tapahtumiin, mutta eivät ainakaan näinä kahtena kertana, kun minä olen tapaamisissa käynyt, tulleet mukaan jatkoille...), mikä on toki ymmärrettävää: he ovat jo asettuneet tänne ja heillä on omia ystäviä koulun, työn ja harrastusten kautta. Juurettomalle maailmanmatkaajalle sohvasurffaustapaamiset ovat kuitenkin erinomainen keino tutustua uusiin ihmisiin - ja voihan olla, että tulen vielä tutustumaan paremmin niihin ruotsalaisiin, jotka tapaamisissa käyvät!

On mukavaa tietää, ettei enää ole yksin tässä suuressa, kauniissa kaupungissa.

Plus, sain ensimmäisessä perjantaitapaamisessa yhden kauneimmista kohteliaisuuksista koskaan. Bulgarialais-turkkilainen poika, joka oli Ruotsissa osallistumassa European Voluntare Serviceen ja aiemmin ollut Erasmus-vaihdossa Suomessa sanoi minulle:

"When I watch you smiling, I see, that I miss Finland and Finnish people. You have those lines on your face when you smile and laugh, which are so typical to Finnish people."

Ja minä olin onnellinen korkeista poskipäistäni, hymyillessä suuni ympärille tulevista juonteista ja nauraessani esiin tulevista pienistä rypyistä silmäkulmissani.