Laivalta Tukholmaan ja uuteen kotiin

Perillä. En käyttänyt olemassaollutta optiota lähteä takaisin Suomeen - hänelle oli halvempaa ottaa risteilymatka, kuin reittimatka kotiinpaluuta varten, eikä risteilyjä myydä (ainakaan edullisia tarjouksia), vain yhdelle hengelle. Lipussa siis luki, että myös minä olisin matkustamassa ja optio lähteä samantien maitojunalla kotiin oli olemassa. En kuitenkaan hypännyt.

Vietimme perjantaipäivän kävellen Tukholman keskustaa ristiin rastiin. Tavarat jätimme säilöön T-Centraleniin, joten kantamisia ei ollut liikaa. Pysähdyimme Gamla Stanissa erääseen kahvilaan syömään puoliksi ison muffinssin ja juomaan chailattea (hyvää) ja kaakaota (hyvää, mutta se ei ollut kuumaa, höh). Istuimme kahdestaan kahvilan alakerrassa, jota mainostetaan Tukholman vanhimmaksi keskiaikaiseksi kellariholviksi, 1200-luvulta. Molemmat olimme jo matkan ensimmäisenä päivänä väsyksissä. Olisimme molemmat halunneet käpertyä silloin päiväunille. Se ei ollut kuitenkaan mahdollista, mutta aikaa piti kuluttaa siihen asti, että lähtisimme tunnelbanalla ja tågetilla kohti isäntäperheeni kotia. Kävelimme Tukholman isoimman ostoskadun melkein päästä päähän ja kauimmaisesta päädystä löysimme kirpputorin, jossa ainakin minä sain viihdytettyä itseäni pitkän tovin. Mukaan lähti kaikista ihanuuksista yksi, posliininen vanha valokuvakehys. Eiköhän siihen jokin arvoisensa valokuva tule vielä näiden kuukausien aikana näppäistyä :)

Haimme tavarat, otimme tunnelbanan ja tågetin ja pääsimme perheen lähimmälle junapysäkille noin viidessätoista minuutissa. Siellä perheen isä tuli hakemaan meitä ja kaikkia matkatavaroitani. Illalla söimme heti hemmaan päästyämme, katsoimme Ruotsin Let's Dance kilpailua ja sen jälkeen tulevaa komediasarjaa. Ensivaikutelma oli molempien meidän mielestämme todella mukava.

Eilen kävimme yhdessä Djurgårdenissa syömässä, ennen kuin saattajani piti nousta takaisin laivaan. Djurgården on Tukholman suosituin ulkoilualue. Aiemmin se on ollut kuninkaallisen perheen "maaseutualue", mutta nyt se on yleisessä virkistyskäytössä. Djurgårdenin talot olivat (kuten lähes kaikki talot keskusta-alueella) kauniita ja vanhoja ja oli jotenkin todella ihanaa, että syvemmälle alueelle mentäessä koko suurkaupungin häly ja tunnelma jäi taakse, vaikka ihmisiä oli edelleen todella runsaasti. Söimme kasvihuoneeseen rakennetussa ravintolakahvilassa. Kasvihuoneen sisällä tunnelma oli kuin ulkona, mutta ilman koleus ei päässyt enää vaivaamaan. Ruokaan käytetyissä aineksista merkittävä osa kuulemma kasvatettiin itse ja muutenkin ekologisuuteen kiinnitettiin huomiota. Paikka vaikutti todella ihastuttavalta. Kunhan kevät etenee vielä hieman lämpimämmäksi aion mennä viettämään koko päivän siinä puistossa ja tutustua alueeseen paljon paremmin.

Niin. Jäähyväiset jätettiin ja laiva vei toisen puoleni pois. Jännitäväksi kotiinpaluun teki se, että minun piti itse kulkea ensimmäistä kertaa hemmaan (sovittiin, että Suomessa minulla on koti, täällä hemma) yksin. Minulla ei ollut karttaa (paitsi tunnelbanan ja tågetin linjakartta), eikä puhelinta mukanani, koska alunperin oli tarkoitus, että tulisin samaa matkaa perheen kanssa keskustasta hemmaan. Oikean tunnelbanan ja tågetin löytäminen ei ollut vaikeaa, mutta hankalaksi se alkoi muuttua jäädessä pois juna-asemalla. En ollut koskaan kävellyt sieltä hemmaan. Vaikka suuntavaistoni ei yleensä ole hyvä, onnistuin löytämään yhdellä eksymisellä tieni oikeaan paikkaan - perhe ehti jo toteamaan, että he olivat vain "little bit worried about me". Seikkailun jälkeen söimme yhdessä ja vetäydyin huoneeseeni aika varhain. Olin vähän väsyksissä ja minulla oli paljon ajateltavaa.

Perhe. Kotiutuminen. Hemma.

Ehkäpä se on seuraavan merkintäni aihe.