Olin alunperinkin yllättynyt kuulessani, miten paljon ruotsalainen ja suomalainen matkapuhelinliittymäjärjestely eroavat toisistaan. Suomessa puhutaan velaksi, Ruotsissa käytössä on prepaid. Minulle kerrottiin, että prepaidliittymiä voi ostaa melkein mistä tahansa: kioskeista, kaupoista, sieltä mistä ruokaa ja lehtiäkin. Ajattelin, että tämähän on helppo nakki ja miten väärässä olinkaan...
... koska arvelin, etten tulisi vielä ymmärtämään riikinruotsilla esitettyä puhelinslangia, päätin suorittaa asiointini puhelin hankkimiseksi englannin kielellä. Ensimmäinen yritykseni oli pieni lähikauppa lähimmän juna-aseman vieressä.
"Hi, I would like to buy a prepaid-telecard, I just don't know which one. Do you sell those?"
"Yes we do," vastasi kaunis kassaneiti, otti esiin viivakoodiviuhkan ja alkoi sen avulla luettelemaan eri liittymiä. Valitsin niistä Conviqin ystäväni kehoituksen mukaan.
Ja tästä alkoivat vaikeudet.
Tuijotin hämmästyksissäni käteeni annettua kahta kuittia, kun kassaneiti jo alkoi palvelemaan seuraavaa asiakasta. Kysyin, että enkö tarvitsisi myös simkortin. "Oh, don't you have a number yet? We don't sell those here." Aha, no, minulla oli siis puheaikaa liittymään, jota minulla ei vielä ollut. "Where could I buy one, then?" kysyin ja sain vastaukseksi epämääräisen suuntaa osoittaneen kädenliikkeen: "From pressbyrå". Valitettavasti minulla ei sinä päivänä ollut aikaa lähtemään etsimään lähintä pressbyrånia, sillä minun piti hakea viimeinen päiväkodissa olevista lapsista hemmaan ja alkaa valmistella viikonlopun alkamista familjessa. Illalla kysyin vielä familjen mammalta, että onko pressbyrå sama asia kuin kioski. Kyllä oli.
Suurin odotuksin siis seuraavana päivänä astelin toisen juna-aseman vieressä ollesseen kioskiin sisälle ja esitin saman kysymyksen, kuin edelliselläkin kerralla. Lisäsin vielä, että "I need a prepaid card," ja vastaukseksi sain "Juujuu, we do sell those."
Opin, että vaikka minulle vastattaisiin "kyllä kyllä" ei se todellakaan tarkoita, että minua olisi ymmärretty. Sain taas käteeni kaksi kuittia, 100SEK puheaikaa olemattomaan Conviq-liittymään. Oikaisin miesmyyjän tekemän erehdyksen. Hän ei osannut hyvittää summaa tililleni, joten sain 100SEK setelin kassasta käteeni ja saamani puheaikakoodi mitä ilmeisimmin mitätöitiin. Kuitti koodeineen jäi kuitenkin minulle.
Päättelin, että telecardin kysyminen saa ilmeisesti ruotsalaiset kuvittelemaan olemattomia. Harjoittelin kolmatta paikkaa - Tekniska Högskolanin tunnelbanan asemalla sijaitsevaa kioskia varten kysymykseni mahdollisimman yksiselitteiseen muotoon. Koin lupaavana tyylitellyn yksinkertaisen aseman seinistä esiin nousseen kioskin ulkomuodon, erityisesti sinisellä pohjalla hohtaneen valotekstin: pressbyrå. Siinä se luki. Mainokset viittasivat lupaavasti siihen, että olin vihdoin tullut etsintäni päähän.
Liittymä, eli uusi simkortti ja ruotsalainen puhelinnumero, maksoivat 99SEK. En ostanut puheaikaa, sitä minulle oli myyty jo 200SEKin edestä yrittäessäni saada tätä korttia. Kirjekuoren sisältä löytyi aloittelijapaketti esite - käyttöohjeet, liittymäsäännöt jne... ruotsiksi tietenkin. Niistä kuitenkin ymmärsi helposti tärkeimmät: numero, johon soittaa silloin, kun haluaa ladata lisä puheaikaa (soitat puhelinnumeroon, kuuntelet ohjeet ja hiljaisuuden alkaessa näpyttelet sen pitkän numerokoodin, jonka voit ostaa liki jokaisesta kioskia ja kauppaa muistuttavasta päivittäistavaraliikkeestä - ja voilà, voit jatkaa pälpättämistä ostamasi summan edestä!) sekä simkorttia pidelleessä muoviläpyskässä PIN1, PIN2, PUK1 ja PUK2 koodit, sekä oma puhelinnumero. Suosittelen käyttöohjekirjasen pitämistä tallessa - on vain niin paljon helpompaa etsiä asiat siitä, kuin seikkailla kiukustuneena ilman puheaikaa pitkin katkeilevaa nettilinjaa ja etsien vastausta kysymykseen liittymän ruotsinkielisiltä kotisivuilta... näin kauhuskenaariona. Kannattaa myös liittymää valitessaan huomata, että monet liittyvät tuntuvat tarjoavan ilmaisia puheluita saman liittymän kesken - eli numero sen mukaan, kenelle eniten haluat jutella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti