Unelma ulkomaista ja kuinkas sinne päädyttiin

Makaan Viking Linen Gabriella-laivan hytissä jossakin päin Itämerta, matkustamassa Helsingistä Maarianhaminan kautta Tukholmaan. Kirjoitan ensimmäistä blogimerkintääni blogiin, jonka edellisenä yönä muotoilin www.blogger.com palveluun tarkoituksenani kirjoittaa sinne aktiivisesti kaikesta näkemästäni ja kokemastani. En ole tavallisella ruotsinristeilyllä juomassa itseäni armottomaan humalaan (itseasiassa minulle tarjottu drinkki kaatui pitkin pöytiä ennen kuin olin ehtinyt juoda siitä puolta enempää - Egotrippi "Hei älä koskaan ikinä muutu" innosti minut ja saattajani jammailemaan niin innoissamme), vaan olen reittimatkalla. Olen muuttamassa neljäksi kuukaudeksi asumaan Tukholmaan Björnssoneitten perheeseen.

Viime syksynä olin aloittanut opiskelemaan oppilaitoksessa, johon olin halunnutkin päästä opiskelemaan, mutten suinkaan sillä linjalla, jolla halusin olla. Luokkatoverini olivat mitä mukavimpia tyyppejä, koulun tilat uutuuttaan hohtavia ja aihekin minulle läheinen. En kuitenkaan saanut nieltyä pettymystäni siitä, että olin taas odotusvaiheessa - odottamassa seuraavia pääsykokeita, jotta pääsisin opiskelemaan unelma-alaani. Vaikka minulla oli mukavaa puuhailtavaa, olin pettynyt itseeni. Halusin vihdoin tehdä jotain, jota todella haluan, sen sijaan, että opiskelen jotain ajan ja opintotukikuukausien kuluksi. Sitä olin tehnyt jo neljän vuoden verran taidelukiossa Helsingissä. Ennen kamelinselän katkeamista vietin viikon kauniissa syksyisessä Lontoossa. Monen tuhannen kilometrin päässä kotoa ollessaan osasi laittaa asioita perspektiiviin - ei suinkaan järkevyyden, vaan unelmien kannalta. Jos minä kerran olin kohtalon sanelemana viettämässä välivuotta lukion ja tulevan toiveammattini opiskeluiden välillä, tulisi minun käyttää se vuosi toteuttaen unelmiani, eikä tyytyen lohdutuspalkintoon.

Sattumalta tuttuni kysyi, sattuisiko joku tarvitsemaan työtä. Heiltä puuttui liikkeestä myyjä ja töitä olisi tarjolla ainakin jouluun saakka. Tartuin työtarjoukseen ja sain paikan. Irtisanouduin oppilaitoksestani oltuani poissa liki kuukauden päivät opetuksesta ulkomaanmatkani jälkeen. En ole vieläkään tyhjentänyt lukittua kaappiani. Sieltä löytyisi vielä tuliaisnapit ja viinikumit tytöille.

Töitä tein jouluun saakka, ja olisin varmaan jatkanutkin samassa työpaikassa, ellei esimiesten vaihtumisen myötä työpaikan ilmapiiri olisi tulehtunut. Pidin myös hyvin todennäköisenä, että muuttaisin Lontooseen heti uudenvuoden juhlinnan jälkeen. Joululoma - ja maailman talouden finanssikriisit - saivat minut kuitenkin toisiin ajatuksiin ja noiden ajatusten seurauksena olen nyt tässä. Lähtemässä aupairiksi Tukholmaan vieraaseen perheeseen koko kevääksi.

Mukaan olen pakannut luonteeni mukaan aivan liikaa: yhden ison ja yhden pienen matkalaukun, ylioppilaslahjaksi saamani vaellusrinkan, viulun, järjestelmäkameran ja läppärin. Ulkovaatteita piti ottaa enemmän, kuin olisin halunnut, sillä Pohjoismaissa on (vaikka muotilehdet eivät sitä myönnä) kylmää vielä huhtikuuhun saakka. Kenkiäkään ei raaski ostaa useita pareja uusia, joten mukana on niitäkin joka säähän, ja kevään mittaan tulee vielä vaihtumaan. Eniten painolastia ovat tuoneet kirjat, sillä mukaan on pakattu kaikki lukioajan kurssikirjat, suomi-ruotsi-sanakirja, kasa tyhjiä vihkoja päiväkirjoiksi, sekä ystäviltä lahjaksi saatu Asdtrid Lindrenin Ronja Rövardotter. Paineet oppia neljän kuukauden oleskelun aikana edes auttavasti kommunikoimaan toisella kotimaisella ovat kovat. Äitiltä sain vielä mukaan Topeliuksen Lasten satuaarteet. Herttaista.

Kotiovea aiemmin tänään sulkiessa herkistyin ensimmäisen kerran. Oikeasti alkoi itkettämään siinä vaiheessa, kun Helsingin rannat ja Suomenlinna muuttuivat sinertäviksi ääriviivoiksi taivaanrannassa. Olen kuitenkin aina halunnut asua Ruotsissa edes osan elämääni ja Tukholma on erittäin kaunis kaupunki - ehkä ihan samalla lailla kesäkuun lopussa tulee tirahtamaan kyyneleet silmäkulmaan, kun Vanhakaupunki häipyy näkyvistä.

Muutan neljäksi kuukaudeksi Tukholmaan. Se on kolmasosa vuodesta. Sen ajan yritän mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti kirjoittaa tänne teidän luettavaksi.